Maailma mausteilla -blogi

Vedellä ja mustikalla tulot kotiin

Kuivattu mustikka on merkittävä suomalainen vientituote ainakin Koreaan. Kiinalaiset lääketehtaat ovat pitkään ostaneet kuivattua mustikkaa mm. Ruotsista. Mustikka ja mustikkatuotteet ovat erittäin kysyttyjä Aasiassa. Poimijat tulevat hekin pitkälti Aasiasta.

Suomalainen mustikkametsä on Suomen globalisaation keskus. Yleisönosastokeskustelussa halutaankin ulkomaalaiset pois meidän mustikkavarpuja hipelöimästä, vaikka suomalaisia ei niiden poimijoiksi riitä. Samoin on käynyt kalastuksessa. Suomalainen ammattikalastajakin on jo harvinainen näky. Ehkä sisävedet kannattaisi vuokrata aasialaisille turisteille.

Puhdas juomavesi on sinänsä arvokasta, vaikka Suomessa sitä saakin hanasta. Niin harvinaista se ei vielä kuitenkaan ole, että sen myyminen olisi helppoa. Aasiassa ainakin kannattaa vesipullon suunnitteluun panostaa. Veden hinta rahteineen on kallista. Kiehtovalta kuulostaa maabrändityöryhmän ideat; satsataan luomuun ja tehdään järvivesistä juotavia. Pullotettua Puruveden vettä tai jääkauden sulamisvettä pullossa (10 000 vuotta suodatettua).

Ihmeellistä globaalissa taloudessa on se, että kiinalaista omenamehua kannattaa kuljettaa Eurooppaan ja Amerikkaan. Omenamehusta lähes 90 % on vettä ja loput lähestulkoon sokeria. Suomalaista mustikkamehua ei kuitenkaan jostain syystä myydä Kiinaan, vaikka kuljetuskustannus on edullisempi Aasian suuntaan, ja mustikkamehun kilohintakin huomattavasti korkeampi kuin omenan.

Yksi korealainen menestyvä liikemies kertoi taannoin syövänsä kymmenen pakastemustikkaa päivässä näkökyvyn säilyttämiseksi hyvänä. Pitäisikö suomalaisten unohtaa vaatimattomuus ja valmistaa mustikkamehua, jonka kylkeen laitettaisiin huomautus: Tämän tehojuoman valmistamiseen käytettiin yli 30 käsin poimittua villimustikkaa. Toisen maailmansodan aikana RAF:n lentäjille annettiin mustikkahilloannokset hämäränäköä parantamaan. Mikään uusi, terveysvaikutteinen elintarvike, mustikka ei siis ainakaan ole.