Maailma mausteilla -blogi

Menestyvä elintarvike tarvitsee ”Tapio Wirkkalansa”

sunnuntai 02. lokakuu 2011 / Kommentit (0)

Jos uutuuselintarvike myy huomennakin, niin jotain on tehty oikein. Pakkauksella on oma osuutensa tähän onnistumiseen.

Pakkauksen tehtävä on suojata tuotetta, jotta se säilyy viimeiseen myyntipäivään ja pidemmällekin. Pakkauksen tehtävä on myös olla niin myyvä, että juuri se valitaan hyllystä eikä viereistä kilpailijaa. Näiden kahden tehtävän lisäksi pakkauksella on paljon muitakin ominaisuuksia, joilla itse asiassa vastataan kysyntään eli siihen, mitä asiakas haluaa.

Moni hyvä suomalainen brändi Elovena, Lapin Kulta tai Kotimainen Metwursti voi olla tuttu Suomessa, mutta ei ulkomailla. Jos tuotemerkki on tuntematon, pakkaukseen on panostettava enemmän. Pakkaus myy sen ensimmäisen kerran, sisällön paremmuus houkuttaa ostajan maksamaan tuotteesta toistamiseen.

Elintarvikkeen etuna on se, että samaa tuotetta voi myydä joka päivä uudestaan samalle asiakkaalle toisin kuin esimerkiksi televisioita. Jos television ostaja palaa seuraavana päivänä takaisin kauppaan, on myyjän parempi piiloutua tiskin alle. Jos elintarvike myy huomennakin, niin jotain on tehty oikein.

Jotain on kuitenkin yhteistä: Niin hyvän television, kuin maistuvan elintarvikkeenkin, on suunnitellut ryhmä taiteilijoita ja teknologeja yhteistyössä.
Vaikka jokainen tuote, esimerkiksi maksalaatikko ja maito, vaatiikin erilaisen pakkauksen, pakkauksia voi muokata paremmaksi ja kilpailijasta erottuvammaksi. Suunnittelun ja ulkoasun merkitys on aivan oleellinen erityisesti kansainvälisessä kilpailussa, jossa yleensä ei voi kilpailla halvemmalla hinnalla.

Näyttävä pakkaus hyvälle elintarvikkeelle

Vanha suomalainen sanonta kertoo, että moni kakku päältä kaunis. Pelkällä kivalla pakkauksella ei saada toistuvia asiakkaita. Kosmetiikka on kuuluisa ala siitä, että pakkaukset ovat taideteoksia, mutta sisältö ainakin näin maallikosta kaikissa samanlainen. Toisaalta rumasta purkista ei ehkä myydä hyvää rasvaa, joskaan ei kaunis pakkauskaan ihmeisiin pysty. Ruuan suhteen asia on samansuuntainen. Hyvä vientituote ansaitsee hyvän ja huomiota herättävän pakkauksen.

Totuus kilpailluilla Amerikan tai Aasian markkinoilla on, ettei vaatimattomalla pakkauksella edes hyvä elintarvike liiku minnekään. Kannattaa myös muistaa, että Saksassa arvostettu valkaisematon kuitu on Kiinassa merkki köyhyydestä. Kiinalaisen käyntikortti on paksua kartonkia ja se hohtaa valkoisena. Kullatut kirjaimet eivät ole pahitteeksi.

Suunnittelu lähtee materiaalin valinnasta

Lasipullo on loistava esimerkki pakkauksesta, jonka voi muotoilla ja värjätä lähes millaiseksi tahansa. Lasipullo on ominaisuuksiltaan hyvä pakkaus nestemäisille elintarvikkeille. Kierrätettynä se on myös ”vihreä”. Sen haittapuolina ovat helppo särkyvyys ja paino.

Suuri osa suomalaisista lasipulloista ja purkeista on tylsiä standardituotteita. Mutta Tapio Wirkkalan ”Koskenkorvan Viinaa”-pulloa ”Hässäkkä” -etiketteineen ja Finlandia -vodkan röpöpintaista vientituotetta voidaan kiistatta pitää teollisen muotoilun merkkiteoksina Suomessa ja jopa maailmalla. Suomalainen Antti Eklundin Veen-vesipullo sai arvostetun Red Dot -designpalkinnon 2009. Helsinkiläinen Pentagon Design on suunnitellut pakkauksen myös Renault Cognac:lle.

Ei muovipullonkaan tarvitse olla tylsä. Coke-kolan pullon materiaali on vaihtunut useimmiten muoviseksi tai alumiinitölkiksi, mutta alkuperäinen lasipullo on taideteos sinänsä. Muovinen Coka-cola-pullo matkii lasipullon muotoja maltillisesti. Energiajuomissa kilpailu on Suomessa kovaa, ja pakkaukset kilpailevat keskenään. Batteryn konepajan öljyvoitelupullosta vaikutteita saanut juomapullo ei ole tylsä. Juomahyllyn pallomaisen lihava Orangina -limonadipullo erottuu joukosta, mutta vie rahti- ja hyllytilaa paljon.

Yksinkertaisen maksamakkaran tai ennen vanhaan maitopussin tylsän muovin sijaan suomalaisten omin pakkausmateriaali on puu ja siitä tehdyt kuitumateriaalit. Paperi ja pahvi ovat paitsi arvokkaan, myös ekologisen näköisiä. Puu on lahjatavaroihin hyvä materiaali. Peltilaatikkoakin on käytetty, varsinkin makeisten lahjapakkauksissa.

Vaikka paperi ja pahvi ovat yksinään riittämättömiä, niin yhdistettynä muoviin pakkauksesta saa sekä arvokkaan että suojaavan. Joskus ennen vanhaan Neuvostoliitto halusi juustot ehdottomasti puulaatikoissa. Syy oli puun antama vahva suoja, vaikka todellisuudessa puulle oli varmasti paljon jälkikäyttöä muunakin kuin poltettuna.

Suojakaasupakkaukset, hengittävät pakkaukset, sensoreilla varustetut pakkaukset jne. ovat nostaneet pakkaukset korkean teknologian joukkoon. Logistiikkaa parantavat RFID -tarrat ovat koko ajan edullisempia ja yleistyvät nopeasti. RFID syrjäyttää joskus viivakoodin, ja sen etuna on etäluettavuus. Kassalla kärryt voisi vain ajaa portista läpi ilman viivakoodien skannaamista. Kotona jääkaappiin sijoitettu lukija voisi automaattisesti tarkistaa viimeiset käyttöpäivät ja muutoinkin automatisoida ruokien tilaukset.

Tulevaisuudessa teknologia mahdollistaa paljon. Kustannukset ja ihmisten tarpeet määrittelevät, miten paljon uutta teknologiaa otetaan käyttöön.

Koko on ratkaiseva

Koolla on väliä pakkauksissa. Pienempi ihminen tarvitsee pienemmän pakkauksen, isompi amerikkalainen isomman. Perhepakkaus nykyisessä 1−2 ihmisen perheessä on antiikkia. Tehojuoma on nerokas keksintö. Pieni pakkaus, mutta iso teho ja iso hinta. Jos juomapullossa on tilavuutta 1½ litraa, niin se ei kuulosta tehojuomalta.

Kun läntisessä maailmassa ostaa jättipussin perunalastuja, hinta on vain hiukan kalliimpi kuin normaalilla pussilla. Hinta opastaakin ylensyöntiin. Ennen ”normaali” 110 g:n karkkipussi näyttääkin jo nykyään miniatyyriannokselta 400 g:n megapussien rinnalla, vaikka lapsena sillä oli selvittävä koko karkkipäivä.

Aasiassa usein pieni pakkaus tulee edullisemmaksi kuin suuri pakkaus. Kaksi 250 ml:n soijapulloa on hinnoiteltu alemmaksi kuin yksi 500 ml:n soijapullo. Yksikköhinta pienemmässä ketsuppi- tai konjakkipullossa on järjestään edullisempi kuin suuremmassa. Ehkä taustalla on joku suurempi viisaus.

Ari Virtanen
Finprion vientikeskuksen johtaja
Etelä-Korea *****************************
Pakkauksen ja tuotteen suunnitteluun kannattaa satsata

Joskus kymmenen vuotta sitten Tekesillä oli erilaisia klinikoita, joiden nerokas ajatus oli tarjota tukea helposti pieniin kohdennettuihin asioihin. Pakkausklinikka maksoi helpolla hakemuksella puolet uuden pakkauksen kehittämiskustannuksista. Monen pk-yrittäjän lompakkoa kouraisee edelleen vientipakkauksen suunnittelun kustannukset.

Rahoitusta Suomessa on sinänsä tarjolla. Usein sen hankkiminen on omasta aktiivisuudesta kiinni. Joskus rahoitus on byrokraattien piilottamaa, tai lomakkeen täyttö vaatii asiantuntijan apua. Ikävin tilanne on joidenkin primitiivisten elintarvikkeiden kohdalla, jotka eivät ole pakattuja elintarvikkeita eivätkä maataloustuotteita. Tekes ei niiden tuotekehitystä tai markkinointia rahoita eikä MMM myöskään.

Mustikka ei saa vienninedistämistukea, vaikka mustikan kysyntä Aasiassa ylittää selvästi tarjonnan. Kun aasialainen TV-ryhmä tulee kuvaamaan suomalaisia mustikoita metsässä, heidän täytyy maksaa oppaalle. Jos aasialainen ryhmä kuvaa Italiassa viinirypäleitä, niin tukea löytyy jopa ryhmän matkoihin ja majoitukseen. Jos kuvauksen kohteena on terveyttä edistävä mustikkahillo, niin tukea löytyy hiukan Suomestakin.

---

Lisää kommenttisi

Nimesi


Sähköpostiosoitteesi (Ei julkaista)


Kommenttisi

Muista minut?