Maailma mausteilla -blogi

Leivänsyöjät ja karppaajat

Atkinsin dieetti ja muut karppaajaruokavaliot ovat salakavalasti jakaneet suomalaiset leivänsyöjiin ja leipää vastustaviin. Ensimmäisten karppauspäivien aikana sitä huomaa, kuinka suomalainen ruokavalio pyörii viljasta ja leivästä tehtyjen tuotteiden varassa.

Etelässä leivotaan leipää edelleen valkoisista vehnäjauhoista samalla reseptillä kuin vuonna 79 Pompeijissa, josta ovat jäljellä vain rauniot.

Aamiaissämpylät ovat vasta alkua, sillä lounaslistalta katoaa pizza ja päivälliseltä perunat, riisi tai pasta. Kun illanvietosta kavereiden kanssa katoaa olut ja nakkikioskiostoksesta lihapiirakka, päivä on pilalla. Huoltoaseman kahvilassa kahvin kanssa ei voi syödä pullaa, munkkia, karjalanpiirakkaa tai sämpylää. Kuinka kauan suomalainen mies pärjää Ceasar-salaatilla ja munakkaalla?

Suomalaisille leipä on välttämätön ruokailuun liittyvä osa. Joskus maailmalla asuessa tämä on päässyt hämärtymään, kun leipää leipänä ei yleisesti syödä. Homma alkaa tuntua terveysriskiltä, kun anoppi kolistelee papiljotit päässä eteläamerikkalaisessa suurkaupungissa klo 06.30 hakemaan leipää ja isäpuoli kärventyy Floridan heinäkuun helteissä leivänhakumatkalla.

Toscanan maaseudun romanttinen kauneus saa pienen särön, kun aamupalapöydästä loppuu leipä ja ystäväperheen isäntä kaasuttaa pakulla sitä hakemaan. Shanghaissa leipä ei kuulunut kymmenen vuotta sitten joka kaupan valikoimaan. Moni vierailija olikin varsin aamuäreä, kun juustoakaan ei ollut aina myynnissä.

Suomessa leipää ja muita viljatuotteita on kaikilla aterioilla, jopa useammin kuin toista peruselintarvikettamme perunaa. Meillä on sellaisiakin tuotteita, joita ei heti edes huomaa viljatuotteiksi. Mustamakkarassakin on enemmän ohraa kuin lihaa, ja mämmi on paistettua puuroa. Hapankorppua ei olisi voitu keksiä missään muulla kuin Suomessa. Kaurapuurossa on totuutensa, alentaahan se kolesterolia ja kauran ß-glukaani on tunnustettu kauan sitten Amerikassakin terveysvaikutteiseksi ja sydämelle hyväksi yhdisteeksi.

Ruokavalioissa ei kannata liikaa yksinkertaistaa ja jakaa ruokia pyhiin ja demoneihin. USA siirtyi ravintopyramidista lautaseen ja lisäsi samalla viljasuosituksen määrää. Suomalainen ruisleipä on niin jytkyä tavaraa, että sen glukoosivaste ihmisessä on huomattavasti parempi kuin karppaajien negatiivilistan leivällä.

Ei tarvitse työskennellä Nasalla avaruustutkimuksessa tajutakseen, että leivällä ja leivällä on eroa enemmän kuin riisillä ja riisillä tai perunalla ja perunalla. Se että etelämmässä ei aina tajuta leipoa leipää kuin valkoisimmasta vehnästä samalla reseptillä kuin Pompeiissa vuonna 79, on meidänkin vikamme. Eurooppalaisina tehtävämme on esitellä Välimeren kollegoillemme terveellisempi, maukkaampi ja vähähiilihydraattisempi suomalainen leipä.

Ari Virtanen