Maailma mausteilla -blogi
Elintarvikevienti vetää, kun sen osaa
tiistai 26. huhtikuu 2011 / Kommentit (0)Elintarvikkeiden kokonaisvientiä voidaan kasvattaa löytämällä uusia kohdemaita.
Elintarvikkeet matkustavat ympäri maailman. Tuskin mitään muita tuotteita laivataan tai kärrätään sellaisella vimmalla toiselle puolelle maapalloa.
Jotta elintarvikkeen voisi myydä kaukaisessa maassa, sen on säilyttävä laadultaan hyvänä, hinnan pitää olla kilpailukykyinen ja tietenkin tuotteistamisen on oltava kunnossa. Jotkut yritykset vievät kummallisia tuotteita kummallisiin paikkoihin. Eräät osaavat myydä jäätä eskimoille, kahvia kolumbialaisille ja olutta saksalaisille. Kysytyimmät tuotteet ovat itse asiassa ratkaisuja. Suomenkin kilpailukyky paranee huomattavasti, kun viemme palvelukokonaisuuksia, joihin sisältyy joukko tuotteita.
Juustoa ja kalaa entistä useampiin maihin
Suomessa tehdään kokomaidosta juustoa, jota voi ostaa amerikkalaisesta deli-tiskistä. Tuote on hyvälaatuinen, ja vuonna 2008 sitä vietiin maailmalle 165 miljoonan USD arvosta (n. 49 milj. kg).
FAOn tilastojen mukaan Suomen kokoiset maat – Itävalta, Norja, Uusi-Seelanti ja Tanska – vievät kaikki juustoa laajasti eri puolille maailmaa. Tanska on Euroopan ja koko maailman viidenneksi suurin juuston viejä (1,5 mrd USD 2008), Uusi-Seelanti kuudenneksi suurin (976 milj. USD) ja Itävalta 14. suurin (430 milj. USD). Kokomaitojuusto oli Norjan kalan jälkeen suurin yksittäinen vientielintarvike 93 miljoonan USD arvollaan. Yhdysvalloissa syödään paljon juustoa niin hampurilaisen päällä kuin pizzassakin.
Juuston kilohinta vaihtelee paljon. Uusi-Seelanti on määrällisesti suurin juuston viejä Yhdysvaltoihin, mutta rahan arvolla mitattuna Italia on selkeästi suurin ja Ranska toiseksi suurin. Tanska on neljänneksi ja Suomi seitsemänneksi suurin juustotoimittaja.
Tanskalainen Arla vie juustoja kaikkialle maailmaan, yli 20 maahan yli 1000 tonnia/vuosi. Suomesta viedään juustoa yli 1000 tonnia vuosittain Yhdysvaltoihin, Venäjälle, Belgiaan, Kreikkaan, Ruotsiin ja Ranskaan. Arla vie pieniäkin määriä juustoja moniin eksoottiselta kuulostaviin Aasian, Afrikan ja Amerikan maihin. Suomalaisyritykset vievät elintarvikkeita, kuten monia muitakin teollisuustuotteita, selkeästi harvempiin maihin verrattuna kilpailijoihinsa. Yksi mahdollisuus kasvattaa tuotteiden kokonaisvientiä olisi lisätä kohdemaita.
Ennakkoluulot pois kutistuvassa maailmassa
Arlan juustovientistrategia poikkeaa paljon suomalaisesta harvan vientimaan strategiasta. Nykyajan ”kutistuvassa” globalisaation maailmassa Tanskan malli ei kuitenkaan ole poikkeuksellinen. Norjalaista pakastettua silliä viedään paljon Nigeriaan, joka on kolmanneksi suurin norjalaisen kalan ostaja.
Norjalaisesta kalasta 95 % menee vientiin, ja yli 4 miljardin euron rahallisella arvolla Norja on Kiinan jälkeen toiseksi suurin kalan viejä maailmassa. Norjalaista lohta löytyy noin 150 maan kalatiskeiltä. Suomi ei ole sen kauempana Abujan, Nigerian pääkaupungin kalatorilta kuin Norjakaan.
Uusi-Seelanti on hyvä esimerkki maasta, joka tekee ennakkoluulottomasti markkinointia kaikkialla maailmassa. Etäisyys muusta maailmasta on otettu melkeinpä myyntivaltiksi: puhdas ja eristetty maa kaukana suurkaupungeista. Tosin hiilijalanjälki kasvaa suureksi juuri pitkien kuljetusmatkojen takia. Uusi-Seelanti on kasvanut nopeasti viinimaaksi, valitsihan Helsingin Sanomat vuoden 2011 alussa ensin vuoden viiniksi uusiseelantilaisen viinin Sauvignon Blanc ja kuukautta myöhemmin Pinot Noir sai ensimmäisenä viisi tähteä.
Myyntistrategia on todella koetuksella, kun ryhdytään kauppaamaan tuotetta, jota kaikki muutkin voivat myydä eteenpäin, kuten vaikkapa kahvia. Kahvipavut ostetaan kaukaa päiväntasaajan maista ja paahdetaan, tuotteistetaan ja myydään eteenpäin. Yksikään kahvipapujen tuottajamaa ei ole merkittävä paahdetun kahvin viejä, vaan kahvia vievät eurooppalaiset yritykset. Esimerkiksi Ruotsi on Kanadan jälkeen toiseksi suurin paahdetun kahvin viejä Yhdysvaltoihin.
Suomalaisen kahvin selvästi tärkein vientimaa on Eesti, Tanskan puolestaan Latvia. Itävalta vie valtavia määriä paahdettua kahvia naapurimaihinsa Saksaan, Unkariin ja Tšekkeihin mm. Jacobs- ja Eduscho -merkeillä. Vuonna 2007 Suomi vei paahdettua kahvia 7 674 tonnia ja Itävalta 44 576 tonnia.
Suomalainen Paulig turvasi Eestin markkinat jo varhaisessa vaiheessa kaupankäynnin vapautuessa. Pauligin kahvi on edullista. Monissa maissa puolen kilon paketista joutuu maksamaan 7–15 euroa. Pauligin kahville markkinoita löytyisi varmasti monista kehittyvistä maista, joissa saattaa jo olla tuhansia kahviloita, mutta kahvin myynti kotikeittäjille on vielä olematonta.
Esimerkiksi 100 miljoonan asukkaan Vietnamissa on kaksi hampurilaisketjua, korealainen Lotteria ja filippiiniläinen Jollibee, mutta ei Mc Donaldsia. Vietnamissa ei ole Starbucksia, mutta siellä on Gloria Jean’s Coffee. Aasiassa on vielä paljon mahdollisuuksia suomalaisille kahviloille ja pikaruokaloille.
Tuotemerkkien tunnetuksi tekeminen A ja O
Tuotemerkki on onnistunut, kun tuote on suorastaan käsite markkinoilla. Jättimainosbudjeteilla varustetut yritykset Nestlé ja Unilever ovat hyviä juuri tuotteiden brändäämisessä. Suomalaisilla elintarvikeyrityksillä on vahvoja tuotemerkkejä Suomessa, mutta ei varaa rakentaa niitä vientimarkkinoilla.
Ehkä mallia voitaisiin ottaa muilta aloilta, esimerkiksi suomalaiset ”coolit” Angry Birds – tai Max Payne -pelit tunnetaan jo ympäri maailmaa ilman mittavia mainoskamppanjoita. Peliteollisuudessa käytetään uusia myyntikanavia.
Suomalainen mustikka tai muut marjat voisivat nekin olla hyvin markkinoituina ”cool” -tuotteita samaan tapaan kuin aluksi hammaslääkäriasemien kautta myyty xylitol oli Japanissa kymmenen vuotta sitten. Elintarvikkeita myydäänkin maailmalla yhä useammin TV-kanavien, internetin, sosiaalisen median ja suoramyynnin kautta. Esimerkiksi suomalaiselle Benecol-tuotemerkille terveyskerhot eri maissa ovat merkittävä markkinointikanava.
Todellinen menestystarina syntyy siitä, kun onnistumme yhdistämään elintarvikepalvelut tuotteisiin ja tarjoamaan ulkomaalaiselle kuluttajalle ratkaisuja. Esimerkkejä löytyy läheltä. IKEA on todella suosittu verrattuna muihin huonekaluhalleihin niin Kiinassa, Japanissa kuin USA:ssa.
Ari Virtanen
Finpron vientikeskuksen päällikkö
Soul
Etelä-Korea
Info
Olen Ari Virtanen, nykyisin Finpron Korean viestikeskuksen vetäjänä. Olen asunut 12 vuotta eri puolilla maailmaa USA:ssa, Kiinassa, Perussa ja Koreassa. Samalla matkaillut ja maistellut ruokia eri maanosissa. Kehittyvä Elintarvike -lehden Maailma Mausteilla
-palstalla kerron eri maiden ruokakulttuureista.
Tämä blogi kertoo lisätiedot Maailma Mausteilla -juttuihin. Kuvia, reseptejä ja viitteitä tarinoihin löytyy täältä. Ajatuksia ja kertomuksia ruokailun maailmasta.
» Lähetä sähköpostia