Ajankohtaista

Pääkirjoitus 6/2011: Uutta virettä elintarvikemenoon

maanantai 02. tammikuu 2012

Tämän numeron teema on Markkinointi & Kansainvälinen kauppa. En kuitenkaan ota sen enempää kantaa tähän teemaan. Riittää, kun lehden hyvät asiantuntijakirjoitukset tuovat useita näkökulmia aiheeseen.

Tosin luen tällä hetkellä Kustannusosakeyhtiö Siltalan kustantamaa Seppo Konttisen kirjaa Suomalainen ruokalasku. Kirja ravistelee ruokaketjua samaan malliin kuin aikaisemmin tänä vuonna ilmestyneet ja lehden Uutuuskirjoja-palstalla esittelemäni opukset. Joten jos kaipaat joulun pyhiksi sielunsopukoita värisyttävää luettavaa, niin tuo kirja ei jätä kylmäksi.

En ota myöskään kantaa maa- ja metsätalousministeriön asettaman Elintarvikeketjun neuvottelukunnan aikaansaamaan Ruokaketjun toimenpideohjelmaan, joka julkistettiin lokakuun puolessavälissä. Toivon vain, että kaikki suunniteltu toteutuu. Toimenpideohjelmaan voi tutustua Laatuketjun kotisivuilla.

Tämä vuosi on ollut monella tavalla raskas ruokaketjun toimijoille, mutta onneksi hyviäkin uutisia on alkanut kuulua, lähinnä vientimarkkinoitten suunnalta. Mutta en mene tähänkään sen enempää.

Joulun alla moni miettii, että mitähän hyvää voisin tehdä lähimmäiselleni. Niin ainakin vielä uskon, huolimatta yhä pahenevasta ahneudesta. Vuosikin ehtii vaihtua ennen, kuin seuraava lehden numero ilmestyy. Yksi ja toinen pohtii, mihin olen aikani käyttänyt? Onko se kaikki järkevää, mitä teen? Olisiko vuoden vaihtuessa hyvä löytää uusia kujeita vai porskutellaanko vanhaan malliin?

Olin lokakuun lopulla Finnish & Businessin (FiBS), kehitysyhteistyöjärjestö Kepan ja Suomen luonnonsuojeluliiton iltapäiväseminaarissa Yritysten ja kansalaisjärjestöjen uudet yhteistyömuodot. Oli ilahduttavaa kuulla niin järjestöjen kuin yritysten esityksiä hedelmällisestä yhteistyöstä maailman parantamiseksi ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi.

Miltä tuntuisi ajatus siitä, että yrityksessäsi kerran kuussa jokainen työntekijä voisi työajalla tunnin verran palvella lähimmäispuhelimessa? Tai yrityksesi toimittaisi tuoretta ruokaa suoraan järjestölle, joka ruokkii vähävaraisia? Tänä päivänähän nuo järjestöt jakavat pääasiassa kauppojen tiskeistä poistettuja, vanhentumassa olevia ruokapakkauksia.

Elintarviketieteiden Seura ei ole kansalaisjärjestö. Palvelemme kuitenkin koko elintarvikealaa, puolueettomasti, ilman voiton tavoittelua. Kaipaatko verkottumista tai haluaisitko purkaa energiaasi yhteisen hyvän ja paremman elintarviketulevaisuuden eteen? Työtä riittää, ja vapaaehtoisia kaivataan.

Tämäkin lehti on syntynyt suurelta osin vapaaehtoisvoimin. Tiesitkö, että asiantuntijakirjoittajamme eivät yleensä saa mitään korvausta artikkeleistaan?

Yhteistyössä on voimaa ja tulevaisuutta!

Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT

PS. Uutuuskirjapalstalla on vinkkejä hyviksi joululahjoiksi!

---

Kolumni: Saako ruualla leikkiä?

tiistai 13. joulukuu 2011

Suomalaiseen ruokakulttuuriin on aina kuulunut lapsille alinomaa toistettu kehotus olla leikkimättä ruualla. Mutta kun aikuiset leikkivät ruualla pörsseissä, se onkin sallittua. Leikkivälinettä kutsutaan futuuriksi, joka on julkisesti noteerattu ja hinnoiteltu johdannaissopimus. Sillä sitoudutaan ostamaan ja myymään tietty raaka-aine-erä tulevaisuudessa. Ostetaan ja myydään ruokafutuureita, siis pelataan ruualla. Leikitään, että tulevaisuudessa tonni vehnää, maissia tai soijaa maksaa jossain maailman sataman siilossa jotain, useimmiten enemmän kuin tänään.

Tämä ruokapeli on paperilla tai nykyisin paremminkin sähköisessä todellisuudessa tehtävää virtuaalikauppaa. Tarkoituksena on ruuan hinnan kiinnittäminen johonkin arvoon ja kyseisen raaka-aineen aseman suojaaminen markkinoilla.

”Futuurit ovat sitovia sopimuksia, joiden katteena on aina oltava riittävä määrä pörssiin sidottuja käteisvaroja.”, kertoo Vilja-alan yhteistyöryhmän (VYR) opas. Kaupankäyntiin sisältyy periaatteessa myös todellinen toimitusvelvollisuus pörssin sääntöjen määräämään paikkaan, mutta se toteutuu harvoin, sillä osto- ja myyntisitoumukset kumotaan yleensä ennen sovittua toimitusaikaa vastakkaisella kaupalla. Ellei tämä ole pelaamista ja ruualla leikkimistä, niin mikä sitten on?

Ruokaa, maatalousperäisiä kulutushyödykkeitä ja elintarviketeollisuuden raaka-aineita on ostettu ja myyty aina – jo muinaiset egyptiläiset sen osasivat, puhumattakaan roomalaisista, joiden viljalaivat seilasivat pitkin silloisia tunnettuja meriä. Maailmassa on aina alueita, joilla jokin kasvi kasvaa tai eläin tuottaa paremmin kuin muualla. Ja ihmisiä, jotka niitä jossain muualla tarvitsevat.

Jotta näitä maailman eväitä saadaan kaikille kaikkialla, niitä on vaihdettava rahasta tai tavarasta ja liikuteltava syöjien saataville. Suotuisten olojen kustannukset ja tuotantomäärät määräävät yleensä hintatason maailmalla, esimerkiksi tanskalainen possunliha on sikahalpaa. Halvalla työvoimalla tai edullisella automatiikalla tuotetun ruuan matkailu maailmalla on lisäksi halpaa ja muuttuu halvemmaksi, kun laivat alkavat seilata auringon tai uudelleen tuulen voimalla. Kaukoruoka voittaakin lähiruuan yleensä hinnalla, mutta harvoin laadulla.

Maanviljelijä kylvää siemenen peltoon toiveenaan mahdollisimman suuri sato. Futuurisijoittaja sijoittaa rahaa pörssiin toiveenaan mahdollisimman suuri voitto. Voidaanko tätä pitää ahneutena, mahdollisimman hyvän tuoton saamista sijoitukselle, olkoon sijoitus pellossa tai pörssissä? Yleisesti pörssien käyttövoimaksi mainitaan ahneus. Maanviljelijän kohdalla tuotto-odotus muuttuu ahneudeksi ehkä vasta sitten, kun ylilannoitus lakoonnuttaa viljan.

Aikuisten ruualla leikkimisen vaikutuksesta viljan tai öljykasvien hintaan on eri käsityksiä. Osan mielestä se on omiaan ruokkimaan hinnannousua. Osan mielestä se hillitsee hintojen nousua, kun tulevaisuuden hinnat tiedetään jo ennakolta, mitä ennustajatkaan harvoin osaavat. Molempien käsitysten takana ovat sadon vaihtelut, kadon sattuessa futuurien hinnat nousevat ja laarien tulviessa yli ne laskevat.

Pörssikaupasta on etua eri osapuolille, viljelijä tietää hinnan etukäteen, samoin ostaja. Parhaimmillaan raaka-ainepörssit vakauttavat markkinoita, mutta entä sitten, kun esimerkiksi viljafutuureista iso osa on elintarvikealan ulkopuolisten rahastosijoittajien hallussa. Tällainen ruokapeli tuskin hyödyttää tuottajia tai kuluttajia.

Elintarvikeketjun hinnanmuodostukseen kaivataan läpinäkyvyyttä. Sen seitsemän selvitystä on tehty, mutta hinnasta tunnutaan virallisesti tiedettävän vain, että kuluttajalla ruoka on kalliimpaa kuin viljelijällä. Ihmetystä herättää, että mihin näitä selvityksiä on tarvittu, hinnan kertyminenhän näkyy hyvinkin julkisesti raaka-ainekatsauksissa ja kaupan hyllyssä. Esimerkiksi tänä syksynä viljelijä on saanut ruistonnista vajaa 200 euroa, leipuri maksaa puolikarkeasta ruisjauhosta noin 400 euroa/tonni, kaupassa 70 % jauhoa sisältävän ruisleivän hinta alkaa 1000 eurosta tonni.

Hintojen kauhistelussa on hyvä muistaa, että elintarvikeketjussa jokaisen toiminnon täytyy olla kannattavaa. Syytä sen sijaan on pohtia, pitääkö tien kuluttajan pöytään tässä suuruuden ekonomian huumassa ja tietotekniikan luvatussa maassa olla niin mutkikas ja moniportainen. Lähiruuan näkökulmasta on käsittämätöntä, että Suomessa maidontuotanto on tehty poliittisin päätöksin kannattamattomaksi kulutuksen äärellä. Hajautettu, kulutusta lähellä oleva tuotanto on omiaan vähentämään myös ruualla keinottelua ja ruuan ympäristövaikutuksia, kun suuria raaka-ainemääriä ei tarvitse liikutella maan ja maailman laidalta toiseen.

Kansainväliseen kauppaan on ehdotettu valuutansiirtoveroa. Muutamia kokeiluja siihen suuntaan on ollut Englannissa ja Ruotsissa, jossa futuurikauppa väheni ja melkein loppui osakekauppaveron käyttöönoton jälkeen. Palvelisiko maailman ruokakauppaa futuurikaupan lopettaminen tai futuurivoittojen verottaminen? Hintojen heilahtelua aiheuttava keinottelu on syytä saada kuriin, mutta miten saada kuriin satovaihteluita aiheuttava säiden peli? Se nimittäin mahdollistaa keinottelun.

Heikki Manner

puheenjohtaja Elintarviketieteiden Seura ry

---

Vuoden 2012 ammattitapahtumia

keskiviikko 26. lokakuu 2011

Kehittyvä Elintarvike -lehti on mukana seuraavissa ammattitapahtumissa 2012:

GASTRO-messut
14.-16.3.2012 Helsingissä: www.gastro.fi

Elintarvikepäivä
8.5.2012 Helsingissä www.elintarvikepaiva.fi

Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät
8.-9.10.2012 Helsingissä: www.rty.fi

Eläinlääkäripäivät
28.-30.11.2012 Helsingissä: www.sell.fi

---

Kolme teollisuusteemaa 2012

keskiviikko 26. lokakuu 2011

Valmisruokateollisuus
numerossa 2/2012, ilmestymispäivä 25.4.2012

Pakkausteollisuus
numerossa 3/2012, ilmestymispäivä 30.5.2012

Makeis- ja juomateollisuus
numerossa 4/2012, ilmestymispäivä 28.9.2012

---

Kehittyvä Elintarvike -lehden teemat 2012

keskiviikko 26. lokakuu 2011

Kehittyvä Elintarvike -lehden teemat ja erikoisteemat vuonna 2012:

1/2012
Ammattikeittiöt & ravitsemus (ilmestyy 24.2.)

2/2012
Raaka-aineet & lisäaineet ja erikoisteema Valmisruokateollisuus (ilmestyy 25.4.)

3/2012
Jäljitettävyys & analytiikka ja erikoisteema Pakkausteollisuus (ilmestyy 30.5.)

4/2012
Tuotantotilat & koneet, laitteet ja energia ja erikoisteema Makeis- ja juomateollisuus (ilmestyy 28.9.)

5/2012
Kylmätekniikka & hygienia ja turvallisuus ja erikoisteema Elintarviketieteiden Seura 65 vuotta (ilmestyy 31.10.)

6/2012
Koulutus, työhyvinvointi & johtaminen (imestyy 14.12.)

---

GET A LIFE – maistuva ammatti

torstai 17. joulukuu 2009

Huomasithan, että Kehittyvä Elintarvike­ -lehden 5/2009 välissä oli elintarvikealan koulutus- ja työ­mahdollisuuksista­ kertova GET A LIFE -esite. Sen voi antaa nuorelle, joka pohtii sopivaa opiskelualaa ja työuraa­.

Esite löytyy myös osoitteista www.etl.fi/getalife ja www.ets.fi

---